Pakolaistaustaisten tarinat

Osallisuus minun näkökulmastani: Rojin Birzoi

Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa?  

Olen ollut aktiivinen tuomaan omia kokemuksiani ja ajatuksiani esille järjestöissä ja eri hankkeissa. Niin työ- kuin arkielämässäkin tuon omia kokemuksiani pakolaisuudesta esille ja yritän saada muutosta ihmisten ennakkoluuloihin.  

Miten ääntäsi ei kuulla?  

Koska yhteiskunnan eri viranomaisetkin ovat tavallisia ihmisiä tunteineen ja ennakkoluuloineen, nämä saattavat heijastua heidän toimintaansa niin työ- kuin arkielämässä. Hyvin monesti vieraskieliset ihmiset koetaan vaikeiksi. Käyttäydytään tylysti, epäasiallisesti ja ennakkoluuloisesti. Pakolaiset nähdään riesana ja huonoina maahanmuuttajina, mutta intensiivinen kotoutuminen ja yhdenvertainen kohtelu kuitenkin pidemmällä tähtäimellä toisivat tehokkaita ratkaisuja.  

Ajoittain on tuntunut, että pitää aktiivisesti pitää omia puolia ja vakuuttaa olevansa ns. “hyvä mamu”. Välillä tuntuu, että yksilöllisyys ei koske meitä maahanmuuttajia. Kun maahanmuuttaja epäonnistuu, automaattisesti se liitetään taustaan eikä siihen, että ihmiset ovat erilaisia. Toimitpa miten tahansa, aina se liitetään taustaasi.  Jos onnistun, hyväksikäytän suomalaista järjestelmää ja jos epäonnistun, olen riesaksi tälle yhteiskunnalle. On hyvin kuluttavaa, kun jatkuvasti täytyy ponnistaa mahdollisimman korkealle, vakuutella olevansa sopiva tähän yhteiskuntaan ja todistaa maahanmuuttajien olevan myös tavallisia ihmisiä. 

Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan ja on tuettu?  

Olen kiitollinen, että olen saanut ilmaisen koulutuksen ja naisena saan vapaasti tuoda itseäni esille.  Koulutusjärjestelmä on mahdollistanut pääsemään lähemmäksi tavoitteitani ja integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan.  

Millaiset asiat ovat vaikeuttaneet tunnetta?  

Muuttaessani Suomeen asuin pienellä paikkakunnalla. Paikkakunnan asukkaat eivät olleet tottuneet ulkomaalaisiin, mikä heijastui heidän käytökseensä ajoittain hyvinkin voimakkaasti. Muuttaessani Suomeen olin rakentanut itselleni haavemaailman hyvästä elämästä. Jatkuvan kiusaamisen ja rasistisen kohtelun vuoksi unelma romuttui, koin itseni entistä ulkopuolisemmaksi ja unelmoin pois pääsystä. En pystynyt käsittelemään kokemaani syrjinnän syytä. Näiden kokemusten vuoksi ajatusmaailmani suomalaisesta yhteiskunnasta oli vääristynyt ja ajattelin kaikkien suomalaisten vastustavan ulkomaalaisia.  Ajattelin, etten koskaan olisi tarpeeksi hyvä kuulumaan tänne. Minulle tehtiin hyvin selväksi, etten kuulu tänne ja ymmärrettävästi sopeutuminen Suomeen ei aina ollut kovin helppoa. 

Monet eivät ymmärrä, että rasistisilla vitseillä he tuovat omat ajatuksensa esiin ja ylläpitävät syrjiviä rakenteita. Varsinkin viranomaisten olisi syytä kiinnittää tämän kaltaiseen toimintaan huomioita. On kaikkien edun mukaista, että kaikkia ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja heille annetaan tilaa tulla kuulluksi.   

Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa?  

Muuttaminen isommalle paikkakunnalle auttoi rakentamaan kaverisuhteita suomalaisiin ja tutustumaan suomalaiseen yhteiskuntaan realistisemmin. Nuoruudestani lähtien useat eri yhteiskunnan tukitoimijat ovat auttaneet minua rakentamaan omaa polkua. Mitä enemmän olen päässyt suomalaiseen yhteiskuntaan ja välttelemään ulkomaalaisvastaisia ihmisiä sitä positiivisemmaksi oma suomalaisidentiteettini on muuttunut. Työ, suomalaiset ystävät ja yhdenvertainen kohtelu saavat minut tuntemaan itseni osaksi tätä yhteiskuntaa. 

Osallisuus minun näkökulmastani: Rand Mohamad Deeb

Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa? Miten ääntäsi ei kuulla? 

Tavallisissa keskusteluissa syntyperäisten suomalaisten kanssa olen tuonut esille ajatuksiani sekä kertonut kielen oppimiseen ja yhteiskuntaan tutustumiseen liittyvistä vaikeuksista.  

Minusta tuntuu, että heikko kielitaito tai kielitaidon puuttuminen ovat suurempia haasteita tuoda tarpeitaan esille. Osallistuminen opiskeluun ja muuten arkielämän tavalliset tilanteet vaativat hyvää kielitaitoa, jota ilman jää helposti ryhmän ulkopuolelle/putoaa kärryltä eikä pysty tuomaan esille ajatuksiaan esim. hänelle sopivasta ryhmätyöskentelytavasta jne. 

Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan?  

Olen saanut tukea yksittäisistä kohtaamistani ihmisistä: lukiossa opettajilta, opinto-ohjaajalta, rehtorilta, kotona vanhemmilta ja sisaruksilta ja yliopistolla nyt siitä, etten koe tarvitsevani erityistä tukea ja että pärjään yhtä hyvin kuin muut pitkästä, vaikeasta ja nollasta alkaneesta matkastani huolimatta. En paljon ollut tekemisissä viranomaisten kanssa, siksi, minun on vaikea kuvailla minkälaista tukea olen saanut heiltä. 

Minusta tuntuu, että tukea voi saada paitsi sosiaalityöntekijöiltä myös jokaiselta suomalaiselta koulussa tai töissä. Jokainen voi osallistua uuden asukkaan sopeutumisprosessiin, sillä tämä prosessi on monimutkainen kokonaisuus vuorovaikutustilanteita, joita ei kohtaa riittävästi esim. ainoastaan osallistumalla kielikurssille.  

Kuvan ottanut: Selcan Mancak

Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa?   

Pääsyni lääketieteelliseen tiedekuntaan ja nykyinen opiskeluni siellä osoittaa minulle sen, että olen osa minua ympäröivää maailmaa enkä ole taustani tai äidinkieleni takia jäänyt vaille toteutuneita unelmia. Myös se, että rakastan Suomea maana ja osaan suomen kieltä sellaisella tasolla, joka sallii minun pärjäämistäni lääkiksessä ilman mitään kieleen liittyviä ongelmia. Minusta tuntuu, että kun puhutaan sopeutumisesta on ehdottomasti puhuttava hyvän kielitaidon rakentamisesta. Siksi ei voi liikaa korostaa kielitaidon tärkeyttä. Se on tärkein lähtökohta, josta uuden alun rakentaminen alkaa. Ja näin uuden alkuni itse rakensin. 

Millaiset asiat ovat vaikeuttaneet tunnetta?  

Alussa kieli oli se muuri, jonka ajattelin estävän opiskelun jatkamista ja maahan sopeutumista. Alussa kielen oppiminen dramatisoituu helposti oppijan mielessä ja tuntuu siltä, että sitä ei voi ollenkaan oppia. Tämä tunne ylettyy herkästi muihin elämän tilanteisiin. 

Osallisuus minun näkökulmastani: Naim Panahi

Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa? 

Jouduin taistelemaan turvapaikan saamiseksi yli neljä vuotta. Prosessin aikana näin, että jos ei itse lähde mukaan vaikuttamaan, niin kukaan muu ei sitä tee puolestani. Maahan muuttaneiden ääntä on vietävä eteenpäin.  

Lähdin itse eri järjestöjen kautta kertomaan sekä omasta että muitten turvapaikanhakijoiden tilanteesta. Olen käynyt tapaamassa myös eri päättäjiä ja kertomassa heille tilanteesta. Olen pyrkinyt vaikuttamaan myös esim. ilmastokriisiin liittyvissä asioissa. Mielenosoituksiin osallistuminen on myös ollut yksi keino vaikuttaa. 

Miten ääntäsi ei kuulla? 

Kun tulet ihan vieraaseen yhteiskuntaan ja etkä osaa kieltä riittävästi, niin ääntäsi on vaikea kuulla. Myöskin vaikutuskanavien puute sekä yhteiskunnan asenteet vaikuttavat kuulemattomuuteen. 

Monet maahanmuuttajat ottavat minuun yhteyttä, ja yhteisenä kokemuksenamme on, että monet ongelmat johtuvat joidenkin työntekijöiden asiantuntemattomuudesta, välinpitämättömyydestä ja/tai asenteesta. Näitä ongelmia on tullut esille usein esim. turvapaikkaprosessiin, koulutukseen sekä perheenyhdistämiseen liittyvissä asioissa. Tietoa ei ole saatu riittävästi tai saatu jopa väärää tietoa (joka vasta myöhemmässä vaiheessa ehkä korjattu), auttaminen on jäänyt puolitiehen tai sitä ei ole annettu ajoissa. Kun tietoa ei ole annettu oikea-aikaisesti, niin virhe on saattanut kertautua, ja kärsijäksi on joutunut syytön maahanmuuttaja.  

Monet asiat ovat selvinneet vasta suomalaisten vapaaehtoisten, aktivistien avulla.   

Koulutukseen hakeutumisessa henkilöitä ohjataan usein työvoimapulan mukaisesti eikä maahanmuuttajan oman toiveen mukaisesti. Kaikki maahanmuuttajat eivät esim. halua lähihoitajiksi, mutta jotkut ovat kokeneet painostusta, jos eivät suostu TE-toimiston ehdotukseen. 

Omalla kohdallani kun sain vuosien odotuksen jälkeen oleskeluluvan, niin olin juuri valmistumassa lähihoitajaksi ja minulla oli vakituinen työ. Olisin halunnut jatkaa opiskelujani, mutta TE-toimisto vastasi, ettei se tue opintojani. 

Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaa? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa?     

Vapaus, ammattikoulutus, suomalaiset ystävät.  

Tunnen nykyisin itseni osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Minulla on mahdollisuus osallistua erilaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan esim. eri järjestöjen kautta ja siten vaikuttaa ja tuoda asioita esiin eri päättäjille. 

Osaksi suomalaista yhteiskuntaa minut saa tuntemaan esim. täällä saamani ammattikoulutus ja vakituinen työni. Suomen kielen vahvistumisen myötä on myös helppo nykyisin seurata uutisia ja lukea sanomalehtiä. Suomalaisten ystävien kautta myös perisuomalaiset asiat esim. saunominen, uinti, metsäpatikointi ym. ovat osa arkeani. 

Millaiset asiat ovat vaikeuttaneet tunnetta?  

En päässyt kunnallisvaaliehdokkaaksi, koska oleskelulupani ei ollut ollut voimassa riittävän kauan. 

Hain Suomen kansalaisuutta ja olisin halunnut suorittaa asevelvollisuuden. Sain kuitenkin Migriltä kielteisen päätöksen kansalaishakemukseeni, koska syntymäaikani oli ikätestin arvion mukaan muutettu. Itse olin koko ajan kuitenkin kertonut sen saman, ainoan tiedon syntymäajastani, jonka olin perheeltäni saanut. 

Kohtuuttoman pitkät, jopa yli kuuden vuoden mittaiset oleskelulupaprosessit saavat tuntemaan, ettei minua hyväksytä ja minua työnnetään ikään kuin taaksepäin. Myös perheenyhdistäminen on tehty lähes ylivoimaisen vaikeaksi ja kalliiksi. On vaikea ajatella että kantasuomalaisia kohdeltaisiin perheenyhdistämisasioissa yhtä epäinhimillisesti kuin pakolaista.