Pakolaistaustaisten tarinat

Osallisuus minun näkökulmastani: Mulombo Kasongo

Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa? Miten ääntäsi ei kuulla? 

  • Minä haluan kiittää tästä projektista. Tämän organisaation toiminta on mielestäni todella tärkeää. Sen verran että olisin halunnut osallistua tähän heti tultuani Suomeen. Silloin sitä ei ollut olemassa. Tämä Osallisena -hanke on siis käynnistynyt viime vuonna ja on voimassa tämän vuoden loppuun. Kuuleeko kukaan -kampanja on voimassa ymmärtääkseni voimassa vain tämän vuoden loppuun, mutta valitettavasti, minä olisin toivonut, että tämä kampanja kestäisi paljon pidempään. Kun tulimme Suomeen, meillä oli vain yksi mahdollisuus työskennellä, ja sosiaaliviranomaiset kertoiva, ettei voi työskennellä rajattomasti. Joskus on käynyt niin, että sosiaaliviranomaiset eivät osaa vastata tai aika ei riitä. Mutta kun meillä on ollut taho, jonka kanssa voidaan keskustella myös muiden kanssa kuin sosiaaliviranomaisten kanssa. Mikä on projektin mahdollisuus edistää asioita?  
  • Kuten alussa sanoin, minä ja muut ollaan kiitollisia, että kun tullaan Suomeen, niin elämisen edellytykset on järjestetty hyvin (ruoka, asunto, vaatteet), arkielämä on mennyt hyvin. Mutta sitten tulevaisuutta ajattelen.. Meillä on ollut tämä ongelma jatkuvastikin, esim. työllistyminen on todella vaikeaa meille. Ja mielestäni sen tulisi olla helpompaa kuin nykyisin on. Esim. kyllä meillä on eri taustoja, on heitä, ketkä eivät ole käyneet ollenkaan kouluja. Heidän pitää opiskella kuntoon luku- ja kirjoittamistaidot. Mutta on myös me muut, ketkä on käyneet kouluja ja kenellä on työkokemusta jne. Kun tulee Suomeen, joutuu taas suomen kielen kurssille, esim. 5-6 vuotta ennen kuin pääsee työelämään. Tämä voisi olla paremmin. Minä ehdottaisin, että kun lukutaito on kunnossa ja työkokemusta löytyy, jos esim. koulutus Suomessa maahanmuuttajille kestäisi esim. vain vuoden. Jos tämä henkilö olisi 6 kk kautta kurssilla ja pääsisi tämän jälkeen työelämään 6kk, esim. työharjoitteluun tai esim. pätkätyöhön tai oppisopimukseen, tässä tapauksessa tämä henkilö oppii suomea työn kautta, saa työkokemusta ja oppii tuntemaan työelämää ja saa kokemusta. Tämä olisi parempi kuin nykyinen systeemi, kun ollaan koulun penkillä suurin osa opiskeluajasta ja ollaan työharjoittelussa vain kuukausi.  

Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan? 

  • Suomalainen kielenopiskelusysteemi pitää meidät ikään kuin jumissa. Suurin haaveeni on päästä mahdollisimman pian työelämään. Miten se mahdollistuisi? Vähemmän harjoitteluja/työkokeiluja, ja enemmän kohti työelämää. Haluamme oikeisiin töihin.  
Kuva: Unsplash

Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa positiivisesti ja negatiivisesti? 

  • Kyllä sen verran, että toimeentuloasia, eli elämiseen olemme saaneet tukea. Suomessa saadaan ruokaa, majoituspaikka/asunto, vaatteet on aina jne. Mutta, vaikka on paikka asua, edelleenkin huolissamme siitä, että okei, nyt asumme täällä, mutta joku muu maksaa vuokraa. Milloin pääsen tilanteeseen, että voisin maksaa itse vuokraa ja tulisin toimeen omillani. Kuinka pääsisin sinne? Mielestäni kun koulutus järjestetään että puolet koulupenkille ja puolet työelämää eri muodoille, olisiko se työkokeilu/työharjoittelu/oppisopimus/harkkatyötä? Tämä on se negatiivinen kokemus. Ensinnäkin, olen huolissani, kuinka kauan minä vain joudun asumaan asunnossa, minkä vuokraa joku muu maksaa ja miten nopeasti minä pääsen tästä tilanteesta eteenpäin. Se on tämä että koulutuksen kautta. Ei liian kauan koulupenkillä, vaan ainakin puolet koulutusajasta on viettää työelämässä ja kieltä voidaan oppia myös työn kautta. Kuten olen maininnut jo aiemmin maininnut edellä. Suomalainen on syntynyt Suomessa, kieliasiat ei ole hänelle este, mutta me ulkomaalaiset, niin me olemme jumissa, meillä menee liikaa aikaa suomen kielen opintoihin.  

Osallisuus minun näkökulmastani: Sahar Qasim Ahmed

How have you got your voice heard in Finnish society?

It is important to try all the time whenever you want your voice to be heard. In my case I never stop trying and will do multiple attempts. I will make my voice heard and it is up to the person whether he takes it or not. The most important part is being able to express yourself and never quit doing it.

How are your dreams, goals and dreams supported?

My current study is not my dream study but at the same time I didn’t want to waste time sitting at home, so I started my current degree program.  I would like to study what I want once I graduate and make my dream come true. I want to be a painter and hopefully will pursue a painting career very soon in the future.

What kind of things make you feel part of Finnish society? What affects that feeling?

Support which I get from teachers is very important. They always ask me if I am absent at school. In my country teachers would not care much about my absence and would not ask any questions. I receive help and support from different places and services. I like that there is support for education. I do not need to finance my studies unlike in my country where I have to pay for my education myself. There are good opportunities and a good future here.

What kind of things have made it harder to feel?

Mostly racism and discrimination makes it harder to belong to Finnish society. Also cultural differences. For example, they say it is rude to look or stare at people in Finland. At the same time local people themselves stare at you while it is considered rude. Language makes it hard to belong to Finnish society.

Osallisuus minun näkökulmastani: Samuel Nakyoyo Amissi

Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa? Miten ääntäsi ei kuulla?

Ei ole vielä kuulunut, koska en ole nähnyt onnistumisia. Kun ajatellaan, ulkomaalainen tulee tänne Suomeen, saattaa olla että hän osaa esimerkiksi parturoida/letittää ihmisten hiuksia/osaa ajaa autoa, mutta sitten hän joutuu kahdeksi vuodeksi opiskelemaan kieltä. Vaikka hän voisi opiskella vaikka muutaman kuukauden kieltä ja mennä sen jälkeen töihin. Ja sitten vielä pitää mennä kieliopintojen jälkeen opiskelemaan ammattiin, kolmeksi vuodeksi. Ja sitten vielä Kela avustaa, että joutuu sieltä hakemaan avustusta.

Ajattelen, että kun ihminen on vielä voimissaan, niin hänen ei tulisi joutua siihen tilanteeseen että hän joutuu hakemaan tukea Kelasta ja täytellä hakemuksia. Voisi ihan hyvin olla voimia ja pääsisi hyvin esim. siivoustöihin tai esim. lumenluontitöihin. Voisi varmasti oppia nopeasti miten töitä tehdään, miten esimerkiksi pesuaineita sekoitellaan ja osaisi tehdä siivoustöitä. Tai esimerkiksi minä pystyisin hyvin tekemään lumitöitä ja tai muita käsillä tehtäviä töitä ja siinä samalla kun tekee töitä ihmisten kanssa, niin siinä samalla oppisi myös kieltä.  

Tämä on vielä hankalaa, kun kotoutumisaika kuluu koko ajan ja sen kestoa mitataan. Ja kun kotoaika loppuu, niin Kelan tuki vähenee. Meillä päin sanotaan, että ”ei kieli töitä tee, vaan ihmiset”.  

Kuva: Unsplash

Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan? 

Voisin nyt sanoa, että täällä toimistolla minua tuetaan. Jyväskylässä siis, minun työntekijäni tukevat minua.  

Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa positiivisesti ja negatiivisesti? 

Kyllä, minut ja meidät on hyvin otettu tänne vastaan. Muutos on kyllä nähtävissä. Asiat ovat mahdollisia täällä. Tarkoitan, että koulunkäynnin lisäksi pääsisi töitä tekemään, edes muutamaksi tunniksi. Että olisi jotain tekemistä. Esimerkiksi, kyllähän täältäkin voisi sotilas lähteä Ranskaan sotimaan ja hän voisi voittaa sodan.  

Osallisuus minun näkökulmastani: Noor Al-Shabbani

Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa? Miten ääntäsi ei kuulla? 

Aluksi se oli erittäin vaikeaa, mutta yritimme silti jatkaa elämää. Jokainen tavoite on mahdollista saavuttaa rakkaudella, tahdolla ja määrätietoisesti. Tavoitteeni on saavutettu. Ihmisenä, joka rakastaa elämää ja ihmisiä ja haluaa nähdä kaikki ihmiset onnellisina ja terveinä. Suomi on yksi parhaista maista, joissa olen käynyt, koska se on toinen maani, jossa voin toteuttaa itseäni. Olen erittäin onnellinen ja onnekas saadessani asua perheeni kanssa kotikaupungissamme. 

Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan? 

Jos ihmisellä on tarkoitus ja kunnianhimoa elämässään ja hän asuu maassa, jossa oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo elävät, unelmien tavoittaminen on mahdollista. Kun minulla on perheen ja ystävien tuki ja myös mieheni tukee minua eniten, mikään ei ole mahdotonta.

Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa? 

Minusta osan suomalaista yhteiskuntaa tekee suomalaisen kulttuurin kunnioittaminen ja rakastan oppia ja noudattaa tapoja ja lakeja. Suomalainen yhteiskunta on ystävällinen, puhuu suoraan ja sitoutuu aikaan. Haluan ymmärtää ja oppia enemmän suomalaisten elämästä, mistä he pitävät ja mitä he vihaavat ja mitkä ovat heidän tavat ja perinteet. Tuntuu hyvältä. Suomi on tasa-arvon, oikeuden ja vapauden maa, ja jokaisella on oikeus ja vapaus valita.

Millaiset asiat ovat vaikeuttaneet tunnetta? 

Vaikeus, jonka kohtasin, on se, että suomen kieli on olennainen osa elämää. Meidän täytyy oppia ja seurustella suomalaisten välillä – se on erittäin tärkeä asia. Toivon oppivani lisää nopeasti ja luotan itseeni enkä tarvitse apua. Tunnen oloni mukavaksi täällä. Toivomme kaunista elämää ja hyvää tulevaisuutta tuleville sukupolville. Toivon, että unelmani toteutuvat ja avaan oman yrityksen ja opin lisää.

Osallisuus minun näkökulmastani: Mohammad Ghadiri

Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa? Miten ääntäsi ei kuulla? 

Itse olen tullut kiintiöpakolaisena vuonna 1992 Suomeen. Luonteeltani olen ollut aina positiivinen, sosiaalinen, avoin, joustava ja lähestyn helposti ihmisten kanssa. Tämän vuoksi olen nopeasti tutustunut sekä suomalaisiin että muunmaalaisiin ihmisiin ja joustavasti verkostoitunut ja hypännyt yhteiskuntaan mukaan. Olen hyvin saanut ääneni kuuluviin ja päässyt hyvin yhteiskunnan rakentamiseen mukaan.  

Mielestäni äänen kuuluminen ja yhteiskuntaan mukaan pääseminen lähtee ensin jokaisesta itsestä ja myös yhteiskunnan mahdollisuuksista ja vastaanottamisesta. Itse olen hyvin aktiivinen, sosiaalinen ja uskallan rohkeasti tuoda rakentavasti omaa sekä maahanmuuttajien osaamista ja näkemyksiä esille. Pyrin myös vaikuttamaan maahanmuuttajan kotoutumiseen ja työllistymisen edistämiseen.     

Työni puolesta olen tehnyt yli kaksi kymmentä vuotta työhönvalmennusta ja uraohjausta erilaisissa työllistymisen edistämishankkeissa ja olen auttanut monia maahan muuttaneita työttömiä työnhakijoita löytämään työpaikkoja tai koulutusmahdollisuuksia. Joten koen, että kouluttautuminen ja työllistyminen auttaa maahan muuttaneita  kiinnittymään ja pääsemään paremmin yhteiskuntaan mukaan. Tätä kautta myös maahan muuttaneiden äänet pääsevät paremmin kuuluviin yhteiskunnassa.  

Maahan muuttaneiden työllistymisessä ja heidän kotoutumisessa on kehitytty paljon ja päästy eteenpäin, mutta palvelut vaativat vielä paljon kehittämistä ja parantamista sekä niihin tarvitaan lisää resursseja. Yhteiskunnassa pitäisi myös päästä puhumaan rehellisesti, avoimesti ja rakentavasti maahanmuuttajista ja maahanmuuttopolitiikasta, jotta yhteiskunta ei jakautuisi kahtia maahanmuuttajien asioista.   

Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan? 

Silloin 90-luvulla, kun minä tulin Suomeen, palveluja oli hyvin vähän tarjolla pakolaisille ja muualta muuttajille. Myös viranomaisilla ja  toimijoilla oli vähän tietoa sekä kokemusta pakolaisista ja heidän palvelutarpeista, joten silloin en saanut tarpeeksi tukea oman unelmani toteuttamisessa. Itse olin aktiivinen ja minulla oli laaja verkosto ja osasin hakea rohkeasti apua heiltä. Heidän avulla pääsin tavoitteissani eteenpäin ja onnistuin toteuttamaan unelmani. Minulla oli myös selkeä tavoite ja suunnitelma omasta unelmastani, mitä haluan ja miten haluan päästä eteenpäin.  

Nykyiset viranomaiset ja toimijat tuntevat paremmin pakolaisten ja maahan muuttaneiden palvelutarpeet ja palvelutarjonta on lisääntynyt. Joten pakolaiset ja maahanmuuttajat saavat paremmin tukea kielen oppimisessa ja oman unelmansa toteuttamisessa.  

Nykyisin Suomessa on paljon maahan muuttaneita ja palvelutarpeet ovat lisääntyneet. Siksi Suomessa tarvitaan lisää resursseja ja pysyviä palveluja, jotta niitä pystytään kehittämään sekä osataan auttaa maahan muuttaneita paremmin.  

Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa? 

Kieli ja työ sekä hyvä verkosto auttavat paremmin kiinnittymään yhteiskuntaan ja löytämään oman paikan yhteiskunnassa. Kielitaito ja positiivinen asenne avaavat monia ovia ja niiden kautta on helpompi löytää työpaikka ja kotoutua yhteiskuntaan. Itse olen ollut aina positiivinen ja joustava rikkomaan rajoja ja tutustunut erilaisiin ihmisiin. Näiden kautta olen päässyt yhteiskuntaan mukaan ja löytänyt paikkani tässä yhteiskunnassa.  

Mielestäni kielitaito ja työllistyminen ovat tärkeitä väyliä päästä yhteiskuntaan mukaan ja saada tuntea olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa.  

Itse olen tyytyväinen yhteiskunnan palveluista ja mahdollisuuksista. Olen kouluttautunut ja olen ollut todella pitkään työssä ja osallistunut yhteiskunnan rakentamiseen.  

Millaiset asiat ovat vaikeuttaneet tunnetta? 

Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon hyviä asioita. Kuten hyvät terveys- ja hyvinvointipalvelut sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolaki. Hyvä, että suomalaisessa yhteiskunnassa kaikkia tulisi kohdella tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti. Vaikka lait ovat olemassa, niistäkin huolimatta Suomessa tapahtuu syrjintää. Valitettavasti viime aikoina keskustelu maahanmuuttajista jopa poliittisella tasolla ei ole ollut kovin positiivista ja se on jakanut suomalaisia kahteen ajattelumaailmaan. Maahanmuuttajiin kohdistunut negatiivisuus ja syrjintä ovat lisääntyneet ja nämä vaikuttavat minuun negatiivisesti.  

Toivottavasti maailmaa muuttuu, ja kaikkia ihmisiä kohdeltaisiin yhdenvertaisesti heidän taustoistaan huolimatta.  

Osallisuus minun näkökulmastani: Felix Bombimbo

In what way have you has your voice been heard in Finnish society? In what way it is not being heard?

The initial period when I arrived in Finland was very, very difficult. I did not know anyone and there was no one to contact. Language was another obstacle to make my voice heard in Finnish society. One way of getting help was through social services. They helped me to connect with the right people and authorities, so I would know where to go and how to make my voice heard or how to access services that I need. Social workers were helping in every aspect in Finland.

It was hard to get my voice heard in many situations because I lack Finnish language skills. When you are new, you don’t know how and where to start. Finnish people are quiet people and you don’t get much information unless you start asking questions. Once you do, they are happy to answer your questions. It is quite a challenge here.

How are your dreams and goals being supported?

When I was in my country, my dream was to reach a safe destination and have a good life without any suffering. I would be working and having a stable financial situation. Here I am following my plan such as learning Finnish language, applying for a profession and getting a job, so I can get employed. Any person needs to be hardworking no matter what country you are living in. 

I dreamt of being a doctor or a nurse but my dream didn’t come to realization here. In Finland you need to have a high level of Finnish language, so for immigrants it is the most challenging thing. If a person studies hard, perhaps it is possible to achieve such dreams. In my case I had to shift my dream here.

What are things that make you feel part of Finnish society? What issues affect that feeling?

There are many problems in my country Congo and the current situation is not good. I was persecuted there before coming to Finland. Finland is a good country and people are happy. I feel safe and secure here that makes me feel like I belong to the Finnish society. Finland does a good job by giving good conditions to immigrants. 

What are the things that make it difficult to feel part of Finnish society?

In Finland people are not very talkative and I am not sure if it is a culture specific thing. If you ask questions, they are happy to answer them. People do not talk too much. The language is the main obstacle for me here. I am a strong man and can do a physical job. I can be a good builder and work on a construction site. In order to work there, you need to have a certain language level. If it is not enough, you cannot find a job in such an area even though you might be the most suitable worker. Language requirement comes first. It is the most difficult thing for me. In Congo we socialize and we can sing in public places. In Finland it is a bit difficult to play music in the evenings and it might cause troubles. Culture is completely different here. 

Osallisuus minun näkökulmastani: Rima Abdi Hamid

Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa? Miten ääntäsi ei kuulla?  

Kun on sinnikkyyttä ja halua yrittää, edistys on aina läsnä! Vaikeudetkin ovat läsnä, kuten missä tahansa yhteiskunnassa tai missä tahansa maailman kolkassa – ei vain suomalaisessa yhteiskunnassa, joten on välttämätöntä yrittää ja pysyä sinnikkäänä. Mutta joskus maahanmuuttaja yrittää [sosialisoida] sisäänpäin kääntyneiden ihmisten kanssa, se ei tarkoita, että lopettaisit yrittämisen, vaan suomalaisen yhteiskunnan vaikeus on se, että sosiaalista elämää ei ole sellaisena, mikä helpottaisi integroitumista.  

Sosiaalisena ja positiivisena ihmisenä olen sinnikkyydelläni ja yrityksilläni aina edistynyt tietäen, että haasteita oli, kuten kieli, sosiaalinen elämä, tavat ja perinteet ja nyt olen saavuttanut sen, mistä haaveilin maassani ja henkisesti pidän Suomea jo minun kotimaanani, enkä toisena maana! Ja unelmani eivät lopu tähän! Yritän antaa parhaani kotimaani Suomen hyväksi.  

Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan?  

Tuki tulee joskus läheisiltä tai tuntemattomilta. Sain tukea perheeltäni, erityisesti mieheltäni ensin. Vaikka hänelläkin oli omia tavoitteita ja vaikeuksia matkan varrella, joita hän kohtasi. Mutta olimme toistemme tukena ja onnistuimme yhdessä siinä, mitä tavoittelimme.  

Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa?  

Tasa-arvo ja sananvapaus. Aina löytyy ratkaisuja olosuhteista riippumatta. Opiskelulla ja terveydenhuollolla on olennainen vaikutus elämäämme, sekä myös turvallisuudella. Olen asunut Suomessa kuusi vuotta. En tuntenut tai kohdannut rasismia tai turvattomuutta, ja tämä oli tärkein asia meille maahanmuuttajaperheenä.  

Millaiset asiat ovat vaikeuttaneet tunnetta?  

Kieli! Koska se on sosiaalisen viestinnän ja integraation perusta! Sosiaalinen kanssakäyminen oli etenkin aluksi vaikeaa, mutta en kohdannut sitä vaikeutta kaikkien suomalaisten kanssa. Minulla on monia mukavia ja seurallisia suomalaisia ystäviä. Tästä syystä suurimmat vaikeudet olivat alussa kielen takia. 

Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa? Miten ääntäsi ei kuulla? 

عندما تكون موجودة المحاولة والإصرار دائما موجود التقدم! في اي مجتمع او اي بقعة في الارض دائما يوجد الصعوبات.ليس في المجتمع الفنلندي فقط!لذالك المحاولة والإصرار ضرورية. ولكن في بعض الأحيان المهاجر يحاول مع أشخاص انطوائيين فاهذا لايعني ان تتوقف عن المحاولة.الصعوبة في المجتمع الفنلندي لا توجد حياة اجتماعية كما ينبغي الأندماج.  انا كشخصية اجتماعية وإيجابية مع إصراري ومحاولاتي تقدمت دائما إلى الأمام مع العلم كان هناك تحديات مثل (اللغة الحياة الاجتماعية والعادات والتقاليد)والان حصلت على ماكنت احلم به في بلدي ونفسيا اعتبر فنلندا هي بلدي الام وليست بلدي الثاني! 

وحلمي لايتوقف هنا! سأحاول ان اعطي افضل مالدي لبلدي فنلند🤍. 

Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan? 

الدعم يكون أحياناً من أشخاص مقربين أو بعيدين انا حصلت على الدعم من عائلتي (زوجي)اولاً.علماً هو كان لديه اهداف وصعوبات يواجهها.ولكن كنا بجانب بعضاً ونجحنا سوياً في ماكنا نسعى له. 

Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa?  

المساواة وحرية التعبير.ودائماً هناك حلول مهما كانت الظروف.الدعم الدراسي والصحي شيء أساسي في تأثيره على حياتنا (الأمان)انا مقيمة في فنلندا منذ ستة أعوام لم أشعر ولم اجد العنصرية أو قلة الأمان وهذا كان أهم نقطة لنا كا عائلة مهاجرة. 

Millaiset asiat ovat vaikeuttaneet tunnetta? 

 اللغة! لأنه أساس التواصل الاجتماعي والاندماج! كانت من الصعوبات لكن لايعني جميع الشعب الفلندي . يوجد منهم إجتماعي.لدية عدد من أصدقاء الفنلندية لطيفة واجتماعية. لهذا اكثر الصعوبات هي البداية بسبب اللغه. 

Osallisuus minun näkökulmastani: Eva Tawasoli

Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa?  

Olen saanut ääneni kuuluviin todella hyvin esimerkiksi moneen muuhun maahanmuuttajaan ja jopa useimpiin kantasuomalaisiin verrattuna. Ääneni kuuluu yhteiskunnassa voimakkaana. Olen esimerkiksi mukana päätöksenteossa kunnallis- ja aluepolitiikassa. Lisäksi ääneni kuuluu puoluepolitiikassa ja muissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa.  

Miten ääntäsi ei kuulla?  

Erityisesti silloin, kun puhutaan vähemmistöjen oikeuksista, kaikki huomio saattaa kääntyä vastakkainasetteluun, identiteettipolitiikkaan ja leimakirveen heilutteluun, sen sijaan, että keskityttäisiin olennaisiin asioihin. Koen, että polarisoitunut ilmapiiri julkisessa keskustelussa hiljentää tai ainakin ohjaa olemaan hiljaa vähemmistöryhmään kuuluvia ihmisiä. Näin on ainakin ajoittain käynyt kohdallani. 

Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan tai on tuettu? 

Minulla on ollut pienestä pitäen tapana unelmoida suuresti, vaikkakin monet ympärillä olevat ihmiset kertoivat, ettei unelmani ole realistisia. Suomeen muuton jälkeen kuitenkin monista unelmistani on tullut totta. Minulle Suomi on unelmien yhteiskunta: minun on ollut mahdollista löytää keinot haaveideni toteuttamiseksi. Olen kiitollinen tasa-arvoa korostavasta lainsäädännöstä, hyvinvointia tavoittelevasta yhteiskuntarakenteesta ja luontoa arvostavasta kansasta.  

Olen saanut tukea mm. urankehitykseen liittyvissä unelmissani ja vaikuttamiseen liittyvissä asioissa.  

Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa? 

Se, että lain edessä olen tasavertainen muiden kanssa ja se, että minulle kuuluu yhtäläiset perustuslailliset oikeudet ja velvollisuudet. Lisäksi koen kuuluvani suomalaiseen yhteiskuntaan, koska yhteiskunta kannustaa myöskin vähemmistöjä osallistumaan meitä kaikkea koskeviin toimintoihin.  

Millaiset asiat ovat vaikeuttaneet tunnetta?

Suurin osa asioista suomalaisessa yhteiskunnassa on hyviä, mutta arkielämässä saatan törmätä asioihin ja tilanteisiin, jotka muistuttavat, etteivät muut välttämättä pidä minua osa suomalaista yhteiskuntaa. Esimerkiksi joskus maahanmuuttajataustani vuoksi minua on ohjattu hoiva-alalle vastoin omia tavoitteitani. Tai politiikassa asiantuntijuuttani on vähätelty erilaisen aksenttini takia. Tai tuntemattomat ihmiset ovat olettaneet minun elävän yhteiskunnan varoilla ja ikään kuin vaatineet minun selittävän, mistä minä ja perheenjäseneni saamme elantomme ja elämmekö sosiaaliturvan turvin. 

Itse toivon, etten tulisi arvostelluksi tai minun lähtökohtiani, mahdollisuuksia ja yhteiskunnallista asemaani ei arvioitaisi automaattisesti ulkoisten ominaisuuksieni perusteella. Kyllä särähtää korvaan joka kerta kun minua kutsutaan esimerkiksi rodullistetuksi. Termin käyttäjällä ei välttämättä ole pahaa tarkoitusta, mutta on mielestäni tarpeetonta korostaa jatkuvasti jonkun erilaisuutta. 

Osallisuus minun näkökulmastani: Ahmed Mesaedy

Alussa haluan mainita, että tämä näkökulma ei edusta työpaikkaani vaan minua pakolaistaustaisena yksilönä Suomessa.  

Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa? Miten ääntäsi ei kuulla? 

Olen mielestäni saanut ääntäni kuuluviin, koska uskon siihen, että muutos alkaa ensin yksilöstä ja laajenee sen myötä yhteiskuntaan. Tämän lisäksi uskon, että oma persoonani ja ehkä edellinen ammattini ovat vaikuttaneet siihen, etten vain pysty olemaan hiljaa, jos näen elämässäni tai toisten elämissä epäkohtia. Voin kertoa niistä kipukohdista ääneen rakentavalla tavalla – eikä se tarkoita, että olisin kiittämätön pakolainen. Toisaalta, vaikka epäkohta ei koskisi minua, puutun siihen silti usein tavalla tai toisella. Esimerkiksi vaikka olen saanut oleskeluluvan kauan aikaa sitten, puhun edelleen paljon niiden turvapaikanhakijoiden tilanteesta, jotka ovat asuneet vuodesta 2015 alkaen vastaanottokeskuksissa ilman oleskelulupaa. Lisäksi olen puhunut usein ikäihmisten palveluiden parantamisen puolesta.  

Olen kouluttautunut myös kokemusasiantuntijaksi. Minua on kutsuttu puhumaan eri tapahtumiin ja organisaatioihin etenkin kotoutumisesta ilmiönä sekä omasta näkökulmastani. Sitä kautta olen saanut kanavan omalle äänelleni.

Suomen Pakolaisapu valitsi minut Vuoden pakolaismieheksi 2021. Se on antanut minulle lisää mahdollisuuksia tuoda esiin näkökulmiani ja kokemuksiani kotoutumisesta, maahanmuutosta ja osallisuudesta. Siitä olen myös kiitollinen, ja koen, että se on hyvä tapa tukea pakolaistaustaisten ihmisten osallisuutta.  

Vastaanottokeskuksessa mahdollisuudet vaikuttaa olivat hyvin rajalliset. Esimerkiksi vaikka olisi itse halunnut tehdä töitä tai vapaaehtoistyötä, olisi se vaikeaa, koska tietoa ei ollut saatavilla. Uskon, että jotkut turvapaikanhakijat haluavat tällä hetkellä myös osallistua yhteiskunnan rakentamiseen, mutta heille ei tarjota riittävästi palveluita, koska heillä ei ole oleskelulupaa. Minusta tuntuu, että inhimillisuus ja ihmisten oikeudet mitataan oleskeluluvalla!  

Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan? 

Kun halutaan edistää pakolaisten osallisuutta, tulee ensin ymmärtää pakolaisuus ilmiönä kokonaisvaltaisesti sekä siihen liittyvät ulottuvuudet ja olosuhteet sekä sen aiheuttamat syyt. Ymmärrys tulee saavuttaa ei pelkästään asiantuntijoiden ja työntekijöiden vaan myös tavallisen kansalaisen tasolla, sillä arjessa pakolainen on tekemisessä enemmän valtaväestön kuin työntekijöiden kanssa. Kun yhteiskunta saadaan ymmärtämään pakolaisuus kokonaisuudessaan, silloin pakolaisen tavoitteita voidaan tukea helpommin, koska pakolainen saa tukea monipuolisesti sekä viranomaiselta että yhteiskunnalta.  Tässä kohdassa haluan kiittää YLEä On hold – ja Sekaisin-sarjoista. Uskon, että niiden kautta on pystytty vaikuttamaan yhteiskunnan asenteisiin. Lisäksi kiitän myös kansalaisaloitetta Lupa Elää ja sen järjestäjiä.

Toisaalta työllisyyspalveluissa laadittaessa kotoutumissuunnitelmaa tulisi huomioida pakolaisen omat tavoitteet paremmin. Kotoutumispolkua tulisi tarkastella pitkällä tähtäimellä ja tehdä myös selväksi, miten tiettyjen vaihtoehtojen valitseminen nyt vaikuttaa polkuusi tulevaisuudessa. Mahdollisuudet ja rajoitukset tulisi tehdä näkyväksi. Mihin suuntaan pakolainen on menossa? Tätä keskustelua tulisi käydä yhdessä asiantuntijan ja asiakkaan välillä, jotta tulevaisuuden näkymät olisivat selvemmät. Esimerkiksi minun tapauksessani minulle ei sanottu, että kotoutumissuunnitelmani loppuu kolmen vuoden jälkeen. Jos olisin tiennyt, olisin opiskellut vielä ahkerammin ja nopeammin.  

Monimuotoisuus tulisi huomioida entistä paremmin, kun suunnitellaan palveluita. Minulla on pakolaistaustaisia ystäviä, jotka ovat luku- ja kirjoitustaidottomia, mutta toisaalta ystäväpiirissäni on myös insinöörejä, hammaslääkäreitä, juristeja jne. Kaikenlaisia ihmisiä erilaisista taustoista. 

Koen, että minulle oli hyvä opiskella Suomessa toinen tutkinto. Valmistuin viime vuonna sosionomiksi, ja olen siihen tyytyväinen, koska sosionomiopinnot avasivat minulle paljon näkökulmia yhteiskunnasta ja sen rakenteista, joita en ollut aiemmin tiedostanut samalla tavalla. Minun ajattelutapani ja identiteettini ovat muuttunut, vaikka välillä huomaan sisälläni syntyvän ristiriitoja. Olen sekä juristi, joka haluaa tulkita lakia valtion näkökulmasta, että sosionomi, joka haluaa tulkita lakia asiakkaan näkökulmasta. Opin myös analysoimaan yhteiskunnallisia ilmiöitä entistä paremmin, jotka liittyvät sekä Suomen että Irakin yhteiskuntaan. 

Sosiaalialan opinnot ovat avanneet silmäni esimerkiksi huono-osaisuuden, osallisuuden, rakenteellisen rasismin, eriarvoisuuden, köyhyyden ja kotoutumisen teemoille. Opinnot kiinnittivät minua tiiviimmin yhteiskuntaan, esimerkiksi kielen oppimisen, ihmisiin tutustumisen ja aktiivisena sosiaalialan jäsenenä toimimisen kautta. 

Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa?  

Millaiset asiat ovat vaikeuttaneet tunnetta? 

Olen ilman muuta kiitollinen kaikille organisaatioille, joiden kanssa olen asioinut maahantulostani lähtien. Heidän ansiostaan olen päässyt täällä eteenpäin. Myös monet ihmiset ovat yksilöinä tukeneet ja mahdollistaneet kanssaelämisellään kiinnittymisen suomalaiseen yhteiskuntaan. Erityisesti kiitän Teko-hankkeen entistä päällikköä Kirsi Popovaa.  

Yksi pointti, jonka haluan nostaa esille, on se, että ehdottomasti kaikki tuki on ollut tärkeää, mutta toisaalta, jos puhutaan kotoutumisesta tai osallisuudesta, ne ovat kahdensuuntaisia prosesseja. Työtä tulee siis tehdä vastaanottavassa yhteiskunnassa, mutta myös maahan muuttaneen itse. Esimerkiksi itse olen opiskellut suomea ja käynyt koulua ja olen työssä eli tavallaan olen saavuttanut niitä odotuksia, joita Suomen yhteiskuntaa on asettanut minulle pakolaisena alussa. Toki olen tehnyt tämän minua itseäni varten, koska nämä asiat ovat tärkeitä, mutta mitä sitten –  hyväksyykö yhteiskunta minut ja muut pakolaiset sen jälkeen? Toivoisin jatkossa, että organisaatioissa panostettaisiin tarpeeksi yhteiskunnan vastaanottavuuteen.  

Toiseksi, tärkeää olisi vaikuttaa rakenteellisiin esteisiin: lakeihin, palvelujärjestelmään, toimintoihin ja muihin keskeisiin palveluihin. Rakenteelliset esteet kasautuvat helposti erityisesti tietyille ryhmille, kuten pakolaistaustaisille. Esimerkiksi byrokratia pidentää ja vaikeuttaa asettautumista ja kotoutumisprosessia – mietitään vaikka perheenyhdistämistä, jolla on iso merkitys maahan muuttaneen mielenterveyteen, hyvinvointiin, osallisuuteen ja työllistymiseen. 

Rakenteellinen ja arkipäivän rasismi voi vaikuttaa pakolaistaustaisen kiinnittymiseen yhteiskuntaan. Itse olen kokenut sitä melko paljon, ja tiedän monia ihmisiä, jotka ovat turhautuneita ja pettyneitä – enkö kelpaa tähän yhteiskuntaan nimeni vuoksi? Jos sinnikäs asunnon etsiminen ja työn hakeminen johtaa aina umpikujaan, totta kai se voi vaikuttaa negatiivisesti siihen, kokeeko henkilö olevansa osallinen yhteiskunnassa. 

Kuitenkin mielestäni yleistämistä tulisi välttää. Olen kohdannut myös paljon suomalaisia, jotka ovat ottaneet minut avosylin mukaan kaikenlaiseen toimintaan. Sanon aina, että Suomi ei ole rasistinen maa, vaan Suomessa on rasismia. Siinä on iso ero, ja rasismi voidaan torjua yhteistyöllä ja rakentavalla tavalla.  

Olen sitä mieltä, että pakolaisen osallisuus linkittyy vahvasti hänen hyvinvointiinsa ja onnellisuuteen. Monet ajattelevat, että pakolaisen hyvinvointi ja onnellisuus tarkoittaa sitä, kun pakolainen saa turvapaikan, tutkinnon ja töitä – nämä asiat eivät välttämättä itsessään tuo onnea. Ei kukaan halua asua paikassa, jossa ei ole perhettä, tärkeitä ihmisiä, tukiverkkoja, yhteyttä. Osallisuus on siis paljon enemmän kuin vain oleskelulupa tai työpaikka.  

Kieli, koulutus, työ, läheiset ihmiset – nämä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että koen olevani osa tätä yhteiskuntaa. 

Osallisuuteen vaikuttaa pakolaisen oma aktiivisuus, mutta se ei itsessään riitä. Jos halutaan, että pakolaiset ovat osa yhteiskuntaa, että pakolaiset käyvät töissä ja että he ovat mukana rakentamassa parempaa Suomea: auttakaa, tukekaa ja avatkaa meille yhteiskunnan ovia, jotta pääsemme tähän yhteiskuntaan. Näin pystymme auttamaan teitä tulevaisuudessa rakentamaan Suomea. Samalla sanon pakolaisille: olettehan osa tätä yhteiskuntaa, opiskelkaa suomen kieltä ahkerasti, etsikää työtä aktiivisesti ja osallistukaa vaaleihin äänestämällä.  Ja jos sinulla ei ole mitään hyvää annettavaa tälle yhteiskunnalle älä tee jotain pahaa.