Viime aikoina on ollut paljon puhetta ns. rakenteellisesta syrjinnästä. Haluaisin kuitenkin puhua nyt vähemmälle huomiolle jääneestä epäkohdasta, jota voisi kutsua vaikka ”rakenteelliseksi priorisoinniksi”.
Tarkoitan sillä tässä viranomaisten useimmiten tahatonta työtehtäviensä arvottamista, eli mitä asioita viedään eteenpäin ja mitkä valuvat tehtävälistan hännille. Rakenteellisella priorisoinnilla – varsinkin kun kyse on säädöksistä ja byrokratiasta – on suuret vaikutukset yksilöiden osallisuuden ja tasavertaisten mahdollisuuksien kannalta. Paljon voi olla kiinni vain yhdestä sanasta, kuten sain itse todeta.
Hieman taustastani. Suoritin proviisorin tutkinnon kotimaassani, ja ehdin työskennellä apteekissa pari vuotta ennen kuin muutin Suomeen. Aloitin heti kieliopinnot, ja kun kielitaitoni oli riittävä, saatoin aloittaa farmasian täydennysopinnot Helsingin yliopistossa tutkintoni laillistamiseksi myös Suomessa.
Innostuin uudestaan farmasiasta osaavien ja lämminhenkisten opettajien johdolla. Opintoni etenivät suunnitellusti ja sain kursseista kiitettäviä.
Täydennysopintoihini kuului myös kaksi kolmen kuukauden harjoittelua. Molemmat harjoitteluapteekit olivat todella vastaanottavaisia ja opettavaisia. Mutta jo ensimmäisen harjoitteluni aikana törmäsin ongelmaan, mistä olin kyllä kuullut mutten ollut ymmärtänyt sen merkitystä.
Valvira ei myönnä farmasian täydennysopiskelijoille varmennekorttia.
Mikä ihmeen varmennekortti? Samaa kysyin itsekin. Se tarvitaan, jotta farmaseutti – tai harjoittelija – voi toimittaa asiakkaille lääkkeitä, kun he tulevat reseptin kanssa tiskille. Kaikki Suomessa tutkintoa suorittavat opiskelijat saavat Valviralta ns. väliaikaisen varmennekortin ennen harjoittelua. Mutta tutkintoaan laillistavat täydennysopiskelijat – vaikka he olisivat jo työskennelleet apteekissa vuosia – eivät sitä kuitenkaan saa.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaltaiseni harjoittelija tarvitsee jonkun apteekissa työskentelevän farmaseutin työparikseen, jotta voisi tämän varmennekortilla harjoitella lääkkeiden toimitusta. Tästä tulee monia ongelmia.
Ensinnäkin apteekin kannalta täydennysopiskelijasta voi tulla hidaste. Sen sijaan, että opiskelija olisi lisäapu lääkkeiden toimituksessa, hän tarvitsee prosessiin yhden farmaseutin jatkuvan läsnäolon toimittaakseen lääkkeitä hänen varmennekortillansa koko harjoittelun aikana. Siinä missä tutkinto-opiskelija voi olla auttamassa jonon purkamisessa, täydennysopiskelija todennäköisesti määrätään käsikaupan puolelle koska kaikki varmennekortin omaavat työntekijät tarvitaan lääkkeiden toimittamiseen mukaan lukien tutkinto-opiskelijoiden varmennekortit.
Tämän takia apteekit voivat epäröidä täydennysopiskelijan ottamista harjoitteluun. Hän on myös riippuvainen muiden farmaseuttien aikatauluista ja halukkuudesta toimia työparina, koska oman varmennekortin tarjoaminen on täysin vapaaehtoista eikä sitä mainita esim. yliopiston ohjeissa apteekeille.
Lisäksi toisin kuin täydennysopiskelija, tutkinto-opiskelija – jolla on vähemmän osaamista ja kokemusta – voi työskennellä ensimmäisen harjoittelun jälkeen rajoitetuin valtuuksin lääkkeiden toimittamisessa.
Kaikesta tästä seuraa stressin lisäksi, että täydennysopiskelija ei saa yhtä paljon ja laajalti työkokemusta, mikä vaikuttaa hänen taloudelliseen tilanteeseensa ja tasavertaisuuteen työnhaussa.
Mutta ehkä Valviralla on hyvä syy, miksi he eivät myönnä täydennysopiskelijoille varmennekorttia?
Ei ole. Selvitin asiaa puolisoni kanssa, ja monen puhelun ja ihmisen jälkeen tavoitimme Valviran lakimiehen, joka osasi välittömästi antaa vastauksen.
Kyse on yhdestä sanasta sosiaali- ja terveydenhuollon säädöksessä, jossa määritetään, että farmasian varmennekortin voi saada tutkinto-opiskelija ja laillistettu farmaseutti. Koska täydennysopiskelija ei ole kumpaakaan, hän ei voi sitä saada. Lakimiehen mukaan tästä on mainittu säädöksestä vastaavalle Valtioneuvostolle jo useamman vuoden ajan, mutta vain yhtä sanaa – ”täydennysopiskelija” – ei ole lisätty. Kiireellisemmät asiat priorisoidaan toistuvasti edelle.
En usko, että kukaan tarkoituksella syrjii täydennysopiskelijoita. Varmennekortin puuttuminen, kun ei ole kenenkään etu. Vaikka vaikutus on suurin yksilölle, myös yhteiskunta kärsii. Suomessa on nimittäin maanlaajuinen pula farmaseuteista, ja vain yhden sanan takia emme voi olla osaltamme helpottamassa tätä ongelmaa.
Kirjoittaja: Amin, farmasian täydennysopiskelija