Kuukausi: syyskuu 2022

Pakolaisten mielenterveys Suomessa

Mielenterveydestä nykyään puhutaan paljon ja osataan ottaa monia asioita huomioon, mutta monesti keskustelun ulkopuolelle unohdetaan yksi riskialttiin ihmisryhmä; pakolaiset. Pakolaisuuteen liittyy monia erityisiä riskitekijöitä, jotka voivat altistaa psyykkisten oireiden puhkeamiselle tai pahenemiselle. Pakolaistaustaisilla maahanmuuttajilla on todettu enemmän psyykkisiä ongelmia verrattuna kantaväestöön sekä kansainvälisissä että Suomessa toteutetuissa tutkimuksissa. Itseäni huolettaa tämä aihe ja ammattilaisten kyvyttömyys huomata riittävän ajoissa ihmisen avun tarve.  Erilaisia syitä psyykkisen oireen puhkeamiselle ovat esimerkiksi entisessä kotimaassa koetut tapahtumat kuten sota, kidutus, seksuaaliväkivalta, syyttä vangitseminen tai muu vakava väkivalta. Monet ovat joutuneet näkemään myös läheisiinsä kohdistunutta väkivaltaa tai kuolemaa. Myös moninaiset ongelmat Suomessa kuten syrjintä, pelko kielteisestä oleskelulupa päätöksestä ja palautuksesta kotimaahan sekä vaikeus saada tilanteeseen sopivia palveluja lisäävät psyykkistä kuormaa merkittävästi. Ihmiset tietenkin reagoivat samankaltaisiin kokemuksiin eri tavalla, mutta pakolaisen selviytyminen järkytyksestä ja erilaisista traumoista riippuu usein tapahtuman voimakuudesta, sen toistuvuudesta sekä hänen saamastaan tuesta. 

Psykiatrialla noin kolme vuotta työskennelleenä mielestäni suurin tilannetta pahentava tekijä on se, että hoitoon hakeudutaan liian myöhään suuren stigman pelossa.

Yhteisöllisistä kulttuureista tulevilla myös perhe ja muut läheiset saattavat suojella vaikeasti sairasta ihmistä leimautumiselta liian kauan, mikä puolestaan viivästyttää hoitoon hakeutumista ja pahentaa tilannetta entisestään. Ajatellaan, että ihminen on joko terve tai ”hullu” ja välimaastoa ei tunneta tai tiedetä. Monet pelkäävät tulevansa leimatuksi, jos heidän tiedetään käyttävän mielialalääkkeitä. Kuten monessa muussakin asiassa, niin myös tässä stigmat ja pelot johtuvat tiedon puutteesta.

Hoitoon hakeutumisen esteinä ovat monesti myös erilaiset uskomukset psyykkisen tilan syistä sekä kokemattomuus länsimaisten terveyspalveluiden käytöstä. Monesti pakolaisilla voi olla vääriä ennakkoluuloja länsimaisesta terveydenhuollosta. Pakolaiset ja yleisesti maahanmuuttajat suhtautuvat tutkitusti usein psykiatriseen lääkehoitoon epäluuloisesti tai varautuneesti. He voivat pelätä lääkehoidon vaikuttavan heidän persoonallisuuteensa tai aiheuttavan heille muuta vahinkoa. Mielenterveyden oireet kuvataan usein myös erilaisina somaattisina ongelmina esimerkiksi kipuina, väsymyksenä tai unettomuutena, eikä niiden koeta liittyvän psyykkisiin oireisiin. Tällöin erilaiset käsitykset voivat myös hankaloittaa luottamuksen syntymistä. Suomessa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että pakolaisen traumakokemusten aiheuttaman psyykkisen oireilun esiintymisen vaihtelevuus voi myös vaikeuttaa hoitohenkilökunnassa mielenterveysongelmien tunnistamista ja diagnosointia sekä hoitotuloksiin pääsemistä. Pakolaisten lähtömaat ovat suurimaksi osaksi kehitysmaita, joissa ei ole yleensä kunnollisia terveyspalveluita, varsinkaan mielenterveyspalveluita. Tämän johdosta käsitykset mielenterveydestä ja mielenterveysongelmista ovat erilaiset eri kulttuureista ja maista tulevilla, mikä voi entisestään vaikeuttaa luottamuksen syntyä ja viivästyttää hoitoon hakeutumista. Muistan vieläkin kirkkaasti, kun yksi potilaistani sanoi minulle: ” Jos olisin ollut yhtä hullu kotimaassani, niin olisin ollut todennäköisesti raudoilla tolpassa kiinni. Se olisi ollut se minun hoitoni siellä. Onneksi olen nyt täällä saamassa täsmällistä hoitoa”.

Monesti mielenterveyden laajaa kirjoa ei tunneta lainkaan yksilö tasolla eikä kielen tasolla ja välillä mielenterveyteen liittyvä termistö voi olla myös täysin vieras tai jopa puuttua kielestä kokonaan.

Tämä on myös joskus syy tulkkauksen pitkittymiselle, koska eri sanoja joudutaan avaamaan asiakkaalle perin pohjin. On aina hyvä muistaa kertoa asiakkaalle, että tulkki on vaitiolovelvollinen kuten myös terveydenhuollonammattilainenkin ja hänen asiansa käsitellään vaitiolovelvollisuudella. On myös hyvä muistaa avata edes lyhyesti, mitä vaitiolovelvollisuus tarkoittaa, koska tämä termi ei välttämättä tarkoita mitään asiakkaalle. Olen itse kokenut tämän asian avaamisen helpottavan paljon keskustelun kulkua.

Monesti pakolaistaustaiselle perhe on hyvin tärkeä. Sen huomioiminen ja perheen hoitoon mukaan ottaminen voi joskus olla ratkaiseva tekijä hoidon sujuvuudessa sekä tulevien haasteiden ehkäisyssä. On siis ensisijaisen tärkeää ymmärtää pakolaisen perheen lähtökohtien vaikutukset hoitoon. Kaikkia kulttuureita maailmassa ei voi tietenkään tuntea ja jokainen ihminen on oma yksilö ja erilaisineen tarpeineen, mutta kulttuurisensitiivisellä työotteella pääsee pitkälle. Kulttuurisensitiivinen työote tarkoittaa työntekijältä kunnioittavaa vuorovaikutusta ja arvostavaa kohtaamista ja viestintää, niin sanallisesti kuin sanattomastikin. Sensitiivinen osaaminen liittyy vahvasti havainnoimiseen ja empatiakykyyn. Terveydenhuoltohenkilöstön asenteilla on suuri vaikutus pakolaisen hoitoon sitoutumiseen ja hoidon lopputulokseen. Tärkeää on hoitohenkilöstön aito kiinnostus ja motivaatio tutustua pakolaisasiakkaan tilanteeseen ja siihen liittyviin kulttuurisiin piirteisiin.

Tästä aiheesta voisin puhua paljon ja hartaasti, mutta kolme tärkeää asiaa haluaisin vielä nostaa uudelleen esiin. Mielestäni tärkein ja kriittisin tavoite on vähentää avun hakemiseen liittyvää stigmaa. Se on valitettavasti edelleen hyvin vahva myös kantasuomalaisten keskuudessa, vaikka edistystäkin on tapahtunut.  Toinen tärkeä asia on hoitoon pääsyn oikea-aikaistaminen, jotta tilanne ei pitkittyisi, mitä nyt tapahtuu kerta toisensa jälkeen. Kolmanneksi tärkeää olisi olla antamatta liian suurta painoarvoa kulttuurille, vaikka samaan aikaan pitääkin olla kulttuurisensitiivinen. Kulttuurin vaikuttavimmat tekijät on etsittävä ja on oltava sensitiivinen näiden asioiden kanssa, mutta kaikkea ei tarvitse hyväksyä.  On muistettava, ettei kaikki käyttäytyminen välttämättä liity suoranaisesti kulttuuriin. Tällä tarkoitan sitä, ettei kaikkea saa laittaa vain kulttuurin piikkiin ja näin jättää oikeasti oireileva ja apua tarvitseva ihminen huomioimatta.

Kirjoittaja: Tawar Salari, Kätilö / Sairaanhoitaja, Terveystieteiden opiskelija UTU

Osallisuus minun näkökulmastani: Lama Kourdi

Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa? Miten ääntäsi ei kuulla?

Monissa hankkeessa osallistuminen on antanut minulle mahdollisuuden saada ääneni kuuluviin, olen ollut mukana näissä hankkeissa luomassa materiaaleja ja videoita sekä ohjaamassa ryhmiä ja jopa osallistunut Unkarissa pidettävään työpajaan sukupuolten tasa-arvosta. Haluan hieman kertoa täällä näistä hankkeista, joissa olin osallisena, aloitin Teko -hankkeessa, jossa kouluttauduin kokemusasiantuntijaksi ja sain kutsuja useisiin Tampereen palveluihin, kuten korkeakouluun, maahanmuuttajakoulutusta tarjoaviin kouluihin, sairaalaan ja muihin, kertomaan kokemuksestani maahan muuttaneena ja esittämään ajatukseni näiden palvelujen parantamiseksi ja kehittämiseksi maahan muuttaneille. Mateas -hankkeessa tavoitteena oli tehdä suomalaiset terveyspalvelut ja järjestötoimijat tutuksi äskettäin tulleille maahan muuttaneille. Kun taas Niitty -hankkeessa kehitetään kolmansien maiden kansalaisille vertaisohjattu perhevalmennusmalli, joka valmentaa maahan muuttaneet synnytykseen, imetykseen, lapsen hoitoon, vanhemmuuteen, elintapoihin ja perheen arkeen. Vigor -hankkeessa edistettiin ulkomaalaistaustaisten seksuaaliterveyttä. Talk -hankkeessa tavoitteena oli luoda lisää turvallisia tiloja dialogille ja yhteiselle pohdinnalle. KoKo -hanke tähtää vuoropuheluun ja verkostojen rakentamiseen etenkin monikulttuurisella asuinalueella.

Äänestämisen avulla saan ääneni kuuluviin toisella tavalla, kun valitset jonkun eduskuntaan, se tarkoitta, että olet valintanut jonkun puhumaan puolestasi ja se on loistava tilaisuus valita ihmisiä, jotka todella välittävät meistä ja ongelmistamme ja ymmärtävät niitä.

Minusta tuntui, että ääntäni ei kuultu ensimmäisenä vuonna saapuessani Suomeen, tuolloin rippumatta siitä mitä tein, tunsin olevani vain numero, joka oli kirjoitettu vastaanottokeskuksen sisäänkäynnin seinään. Asiat muuttuivat paljon oleskeluluvan saamisen jälkeen, mutta valitettavasti tämä on yhä monen ihmisen ja perheen todellisuutta tähän päivään asti. 

Monissa tilanteissa minusta tuntuu, että vain koska olen maahanmuuttajataustainen, mielipiteeni eivät ole tärkeitä, vaikka aihe koskisi minua itseäni, esimerkiksi kun aloitat kotoutumissuunnitelman, sillä ei ole merkitystä mitä olet aiemmin opiskellut, tehnyt tai toivot, vaan tärkeintä on työntekijän mielipide.

Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan?

Äitiys ja työskentely samaan aikaan ilman sukulaisten tai vanhempien apua ei ole helppoa, mutta se on mahdollista Suomessa, koska täällä on päiväkoti, joka hoitaa lastani työaikanani ja myös lastenkerho koulun jälkeen. Näin voin tehdä työni ja olla varma, että lapseni saavat hyvää hoitoa ja erinomaista koulutusta. Vielä tunnen tukea, kun opiskelen korkeakoulussa ilmaiseksi ja nyt kun olen äitiyslomalla ja saan rahaa, vaikka olen kotona vauvan kanssa, onneksi on paljon palveluita ja oikeuksia, jotka saan tasavertaisesti suomalaisten kanssa ja jotka auttavat minua toteuttamaan unelmani.  Lisäksi minulla on mieheni, joka tukee minua aina kaikessa mitä teen.

Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa?

-Mielestäni kieli on ensimmäinen asia, joka saa sinut tuntemaan olevasi osa yhteiskuntaa, koska kieli ei ole vain viestintäväline, sen voi tehdä Suomessa englanniksi, mutta kun opit minkä tahansa maan kielen, ymmärrät sitä puhuvien ihmisten kulttuuria ja tunteita paljon paremmin ja tunnet olevasi yksi heistä, esimerkiksi kun puhumme suomeksi lämmöstä ja auringoista, tarkoitamme jotain kaunista, mutta arabiaksi vaikka puhuisimme samasta, niin se olisi karua, maamme kuumuuden vuoksi.

-Työ on minulle yksi tärkeimmistä asioista, se saa minut tuntemaan, että en ole vain osa yhteiskuntaa, vaan ihminen, joka voi parantaa yhteiskuntaa. Vapaaehtoistyön lisäksi, joka saa minut tuntemaan, että yhteiskunta tarvitsee minua ja että minulla on paljon annettavaa muille, tämä sai minut vapaaehtoiseksi moniin töihin ja tämä kannusti perustamaan oman naiskerhon.

Millaiset asiat ovat vaikeuttaneet tunnetta?

Varmasti, kuten monet maahanmuuttajat, rasismi on ainoa asia, joka vaikeuttaa tunteeseen, onneksi tätä ei tapahdu usein.

Kirjoittaja: Lama Kourdi, Vuoden pakolaisnainen 2022