Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa? Miten ääntäsi ei kuulla?
Minä tulin Suomeen vuonna 2019 huhtikuussa ja vaikka olen kuurosokea, halusin alusta alkaen olla yhteiskunnan toiminnassa mukana mahdollisimman paljon. Kun tulin Suomeen, sain vähitellen vammaispalveluja. Suomessa vammaispalvelut järjestyvät yleensä tasa-arvoisesti, vaikka niiden kustannukset yhteiskunnalle ovat todella kalliit. Vammaispalvelut ja niiden järjestäminen on tärkeä asia, että kaikki ihmiset saavat mahdollisuuden osallistua ja elää osana yhteiskuntaa. Minä tunnen, että minua kuultiin, koska tarvitsin apuvälineitä ja lopulta sainkin kaikki apuvälineet mitä tarvitsen. Toisaalta välillä minusta tuntui, että minua ei huomioitu, koska apuvälineiden saamisessa kestää yleensä pitkään, joskus jopa vuoden, ja minä kyselin paljon, että milloin voisin saada pistekirjoitusnäppäimistön. En kuitenkaan saanut sitä pitkään aikaan ja silti opiskelin ilman sitä, vaikka se oli paljon vaikeampaa. Tarvitsen pistekirjoitusnäppäimistöä opiskelemiseen, koska en kuule hyvin ja luen ja tarkistan tekstiä sen avulla. On tärkeää, että jokaisen ihmisen ääntä kuullaan vammaisuudesta tai erilaisista lähtökohdista huolimatta.
Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan?
Minä olen toipunut vammoistani saamani tuen ansioista, vaikka olenkin edelleen kuurosokea ja se asia ei tule muuttumaan ikinä. Suomessa saan riittävästi tukea, jotta voin saavuttaa tavoitteeni, vaikka Suomessa saadaan apuvälineitä ja kuntoutusta vähitellen. Minä aloin opiskella suomen kieltä itsenäisesti, vaikka sosiaalityöntekijä neuvoi minua odottamaan, että saan apuvälineitä ja kuntoutusta. Kuulolaitteet, pistekirjoitusnäppäimistö ja kuntoutus ovat auttaneet minua merkittävästi opiskelussa ja elämään itsenäisemmin. Vammaispalvelut mahdollistavat sen, että myös vammaiset tai vammautuneet pääsevät tekemään normaaleja arkisia asioita, esimerkiksi käymään harrastuksissa tai töissä. Suomessa minä voisin jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka heti, mutta minä en halua sitä, koska haluan tehdä töitä ja olla hyödyksi yhteiskunnalle. Mielestäni yhteiskunnassa tarvitaan meitä kaikkia, joten kaikki täytyy ottaa huomioon ja antaa kaikille mahdollisuus. Toiveenani on löytää mikä vain työpaikka, joka sopii kuurosokealle. Tällaisia töitä ei kuitenkaan kovin helposti löydy ja olen haaveillut myös opiskelemisesta, mutta oikeastaan toivon vain voivani tehdä töitä ja auttaa muita ihmisiä.
Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa? Millaiset asiat ovat vaikeuttaneet tunnetta?
Aluksi kun tulin Suomeen, minusta tuntui, että kotoutuminen on mahdotonta. Kielimuurin takia minusta tuntui, että elämäni ja mahdollisuuteni olivat todella rajalliset. Aluksi tutustuin vain arabiankielisiin ihmisiin ja jos kohtasin ihmisiä, jotka eivät puhuneet arabiaa, kommunikaatio ei ollut kovin sujuvaa englanniksi. Koin, että olin vaarassa syrjäytyä. Siksi ajattelin heti alusta alkaen, että suomen kielen oppiminen on tärkein asia ja tämä ajatus kannusti minua opiskelemaan ahkerasti. Olen myös huomannut, että aluksi kun en puhunut suomea hyvin, jouduin useammin kohtaamisiin rasististen ihmisten kanssa tai kokemaan rasismia jollakin tavalla. Kun olen oppinut suomea paremmin, ovat rasistiset kommentit myös vähentyneet, ehkä rasistiset ihmiset ovat huomanneet, että minä todella haluan oppia ja tutustua Suomeen ja pidän Suomesta ja haluan tehdä oman osani tässä yhteiskunnassa. Miksi tämä olisi kenenkään mielestä huono asia? Suomen kielen taitoni kehittyessä on minulla paljon enemmän mahdollisuuksia osallistua aktiviteetteihin ja harrastuksiin ja tutustua suomalaisiin ja luoda ystävyyssuhteita. Siksi mielestäni kielellinen integroituminen on tärkein asia kotoutumisessa maahanmuuttajalle.
Olen iloinen, kun minulla on nyt paljon suomalaisia ystäviä. Minä pidän saunomisesta sekä avantouinnista, ne ovat mielestäni mukavia asioita Suomen kulttuurissa. Käyn viikoittain saunomassa ystäväni kanssa. On hauska, että yleensä kun käymme ystäväni kanssa saunomassa, vain minä heitän päälleni kylmää vettä löylyjen välissä, vaikka ystäväni on suomalainen. Hän on kuulemma vilukissa. Jonkin aikaa sitten kun olin ulkona kävelyllä, tuli minua vastaan kuurosokea suomalainen ystäväni. Hän kertoi menevänsä uimaan ja kysyi minua mukaan. Lokakuussa me menemme hänen kanssansa Pohjoismaiden kuurosokeiden shakkimestaruuskilpailuihin Tanskaan ja toivottavasti meillä on mitalit mukana, kun tulemme takaisin. Toinen mukava asia oli, kun minun tuttavani kutsui minut ja äitini hänen syntymäpäivilleen veneretkelle. Näissä tilanteissa minä tunsin, että minusta välitetään ja että minä kuulun tänne. Nämä asiat eivät olisi mahdollisia ilman sujuvaa suomen kielen taitoa.
Kirjoittaja: Aladdin Delli, Vuoden pakolaismies 2022