Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa? Miten ääntäsi ei kuulla?
Ei ole vielä kuulunut, koska en ole nähnyt onnistumisia. Kun ajatellaan, ulkomaalainen tulee tänne Suomeen, saattaa olla että hän osaa esimerkiksi parturoida/letittää ihmisten hiuksia/osaa ajaa autoa, mutta sitten hän joutuu kahdeksi vuodeksi opiskelemaan kieltä. Vaikka hän voisi opiskella vaikka muutaman kuukauden kieltä ja mennä sen jälkeen töihin. Ja sitten vielä pitää mennä kieliopintojen jälkeen opiskelemaan ammattiin, kolmeksi vuodeksi. Ja sitten vielä Kela avustaa, että joutuu sieltä hakemaan avustusta.
Ajattelen, että kun ihminen on vielä voimissaan, niin hänen ei tulisi joutua siihen tilanteeseen että hän joutuu hakemaan tukea Kelasta ja täytellä hakemuksia. Voisi ihan hyvin olla voimia ja pääsisi hyvin esim. siivoustöihin tai esim. lumenluontitöihin. Voisi varmasti oppia nopeasti miten töitä tehdään, miten esimerkiksi pesuaineita sekoitellaan ja osaisi tehdä siivoustöitä. Tai esimerkiksi minä pystyisin hyvin tekemään lumitöitä ja tai muita käsillä tehtäviä töitä ja siinä samalla kun tekee töitä ihmisten kanssa, niin siinä samalla oppisi myös kieltä.
Tämä on vielä hankalaa, kun kotoutumisaika kuluu koko ajan ja sen kestoa mitataan. Ja kun kotoaika loppuu, niin Kelan tuki vähenee. Meillä päin sanotaan, että ”ei kieli töitä tee, vaan ihmiset”.
Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan?
Voisin nyt sanoa, että täällä toimistolla minua tuetaan. Jyväskylässä siis, minun työntekijäni tukevat minua.
Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa positiivisesti ja negatiivisesti?
Kyllä, minut ja meidät on hyvin otettu tänne vastaan. Muutos on kyllä nähtävissä. Asiat ovat mahdollisia täällä. Tarkoitan, että koulunkäynnin lisäksi pääsisi töitä tekemään, edes muutamaksi tunniksi. Että olisi jotain tekemistä. Esimerkiksi, kyllähän täältäkin voisi sotilas lähteä Ranskaan sotimaan ja hän voisi voittaa sodan.