Osallisuus minun näkökulmastani: Mohammad Ghadiri
Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa? Miten ääntäsi ei kuulla?
Itse olen tullut kiintiöpakolaisena vuonna 1992 Suomeen. Luonteeltani olen ollut aina positiivinen, sosiaalinen, avoin, joustava ja lähestyn helposti ihmisten kanssa. Tämän vuoksi olen nopeasti tutustunut sekä suomalaisiin että muunmaalaisiin ihmisiin ja joustavasti verkostoitunut ja hypännyt yhteiskuntaan mukaan. Olen hyvin saanut ääneni kuuluviin ja päässyt hyvin yhteiskunnan rakentamiseen mukaan.
Mielestäni äänen kuuluminen ja yhteiskuntaan mukaan pääseminen lähtee ensin jokaisesta itsestä ja myös yhteiskunnan mahdollisuuksista ja vastaanottamisesta. Itse olen hyvin aktiivinen, sosiaalinen ja uskallan rohkeasti tuoda rakentavasti omaa sekä maahanmuuttajien osaamista ja näkemyksiä esille. Pyrin myös vaikuttamaan maahanmuuttajan kotoutumiseen ja työllistymisen edistämiseen.
Työni puolesta olen tehnyt yli kaksi kymmentä vuotta työhönvalmennusta ja uraohjausta erilaisissa työllistymisen edistämishankkeissa ja olen auttanut monia maahan muuttaneita työttömiä työnhakijoita löytämään työpaikkoja tai koulutusmahdollisuuksia. Joten koen, että kouluttautuminen ja työllistyminen auttaa maahan muuttaneita kiinnittymään ja pääsemään paremmin yhteiskuntaan mukaan. Tätä kautta myös maahan muuttaneiden äänet pääsevät paremmin kuuluviin yhteiskunnassa.
Maahan muuttaneiden työllistymisessä ja heidän kotoutumisessa on kehitytty paljon ja päästy eteenpäin, mutta palvelut vaativat vielä paljon kehittämistä ja parantamista sekä niihin tarvitaan lisää resursseja. Yhteiskunnassa pitäisi myös päästä puhumaan rehellisesti, avoimesti ja rakentavasti maahanmuuttajista ja maahanmuuttopolitiikasta, jotta yhteiskunta ei jakautuisi kahtia maahanmuuttajien asioista.
Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan?
Silloin 90-luvulla, kun minä tulin Suomeen, palveluja oli hyvin vähän tarjolla pakolaisille ja muualta muuttajille. Myös viranomaisilla ja toimijoilla oli vähän tietoa sekä kokemusta pakolaisista ja heidän palvelutarpeista, joten silloin en saanut tarpeeksi tukea oman unelmani toteuttamisessa. Itse olin aktiivinen ja minulla oli laaja verkosto ja osasin hakea rohkeasti apua heiltä. Heidän avulla pääsin tavoitteissani eteenpäin ja onnistuin toteuttamaan unelmani. Minulla oli myös selkeä tavoite ja suunnitelma omasta unelmastani, mitä haluan ja miten haluan päästä eteenpäin.
Nykyiset viranomaiset ja toimijat tuntevat paremmin pakolaisten ja maahan muuttaneiden palvelutarpeet ja palvelutarjonta on lisääntynyt. Joten pakolaiset ja maahanmuuttajat saavat paremmin tukea kielen oppimisessa ja oman unelmansa toteuttamisessa.
Nykyisin Suomessa on paljon maahan muuttaneita ja palvelutarpeet ovat lisääntyneet. Siksi Suomessa tarvitaan lisää resursseja ja pysyviä palveluja, jotta niitä pystytään kehittämään sekä osataan auttaa maahan muuttaneita paremmin.
Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa?
Kieli ja työ sekä hyvä verkosto auttavat paremmin kiinnittymään yhteiskuntaan ja löytämään oman paikan yhteiskunnassa. Kielitaito ja positiivinen asenne avaavat monia ovia ja niiden kautta on helpompi löytää työpaikka ja kotoutua yhteiskuntaan. Itse olen ollut aina positiivinen ja joustava rikkomaan rajoja ja tutustunut erilaisiin ihmisiin. Näiden kautta olen päässyt yhteiskuntaan mukaan ja löytänyt paikkani tässä yhteiskunnassa.
Mielestäni kielitaito ja työllistyminen ovat tärkeitä väyliä päästä yhteiskuntaan mukaan ja saada tuntea olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa.
Itse olen tyytyväinen yhteiskunnan palveluista ja mahdollisuuksista. Olen kouluttautunut ja olen ollut todella pitkään työssä ja osallistunut yhteiskunnan rakentamiseen.
Millaiset asiat ovat vaikeuttaneet tunnetta?
Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon hyviä asioita. Kuten hyvät terveys- ja hyvinvointipalvelut sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolaki. Hyvä, että suomalaisessa yhteiskunnassa kaikkia tulisi kohdella tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti. Vaikka lait ovat olemassa, niistäkin huolimatta Suomessa tapahtuu syrjintää. Valitettavasti viime aikoina keskustelu maahanmuuttajista jopa poliittisella tasolla ei ole ollut kovin positiivista ja se on jakanut suomalaisia kahteen ajattelumaailmaan. Maahanmuuttajiin kohdistunut negatiivisuus ja syrjintä ovat lisääntyneet ja nämä vaikuttavat minuun negatiivisesti.
Toivottavasti maailmaa muuttuu, ja kaikkia ihmisiä kohdeltaisiin yhdenvertaisesti heidän taustoistaan huolimatta.
