Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa?
Olen saanut ääneni kuuluviin todella hyvin esimerkiksi moneen muuhun maahanmuuttajaan ja jopa useimpiin kantasuomalaisiin verrattuna. Ääneni kuuluu yhteiskunnassa voimakkaana. Olen esimerkiksi mukana päätöksenteossa kunnallis- ja aluepolitiikassa. Lisäksi ääneni kuuluu puoluepolitiikassa ja muissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa.
Miten ääntäsi ei kuulla?
Erityisesti silloin, kun puhutaan vähemmistöjen oikeuksista, kaikki huomio saattaa kääntyä vastakkainasetteluun, identiteettipolitiikkaan ja leimakirveen heilutteluun, sen sijaan, että keskityttäisiin olennaisiin asioihin. Koen, että polarisoitunut ilmapiiri julkisessa keskustelussa hiljentää tai ainakin ohjaa olemaan hiljaa vähemmistöryhmään kuuluvia ihmisiä. Näin on ainakin ajoittain käynyt kohdallani.
Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan tai on tuettu?
Minulla on ollut pienestä pitäen tapana unelmoida suuresti, vaikkakin monet ympärillä olevat ihmiset kertoivat, ettei unelmani ole realistisia. Suomeen muuton jälkeen kuitenkin monista unelmistani on tullut totta. Minulle Suomi on unelmien yhteiskunta: minun on ollut mahdollista löytää keinot haaveideni toteuttamiseksi. Olen kiitollinen tasa-arvoa korostavasta lainsäädännöstä, hyvinvointia tavoittelevasta yhteiskuntarakenteesta ja luontoa arvostavasta kansasta.
Olen saanut tukea mm. urankehitykseen liittyvissä unelmissani ja vaikuttamiseen liittyvissä asioissa.
Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa?
Se, että lain edessä olen tasavertainen muiden kanssa ja se, että minulle kuuluu yhtäläiset perustuslailliset oikeudet ja velvollisuudet. Lisäksi koen kuuluvani suomalaiseen yhteiskuntaan, koska yhteiskunta kannustaa myöskin vähemmistöjä osallistumaan meitä kaikkea koskeviin toimintoihin.
Millaiset asiat ovat vaikeuttaneet tunnetta?
Suurin osa asioista suomalaisessa yhteiskunnassa on hyviä, mutta arkielämässä saatan törmätä asioihin ja tilanteisiin, jotka muistuttavat, etteivät muut välttämättä pidä minua osa suomalaista yhteiskuntaa. Esimerkiksi joskus maahanmuuttajataustani vuoksi minua on ohjattu hoiva-alalle vastoin omia tavoitteitani. Tai politiikassa asiantuntijuuttani on vähätelty erilaisen aksenttini takia. Tai tuntemattomat ihmiset ovat olettaneet minun elävän yhteiskunnan varoilla ja ikään kuin vaatineet minun selittävän, mistä minä ja perheenjäseneni saamme elantomme ja elämmekö sosiaaliturvan turvin.
Itse toivon, etten tulisi arvostelluksi tai minun lähtökohtiani, mahdollisuuksia ja yhteiskunnallista asemaani ei arvioitaisi automaattisesti ulkoisten ominaisuuksieni perusteella. Kyllä särähtää korvaan joka kerta kun minua kutsutaan esimerkiksi rodullistetuksi. Termin käyttäjällä ei välttämättä ole pahaa tarkoitusta, mutta on mielestäni tarpeetonta korostaa jatkuvasti jonkun erilaisuutta.