Alussa haluan mainita, että tämä näkökulma ei edusta työpaikkaani vaan minua pakolaistaustaisena yksilönä Suomessa.
Miten olet saanut äänesi kuuluviin suomalaisessa yhteiskunnassa? Miten ääntäsi ei kuulla?
Olen mielestäni saanut ääntäni kuuluviin, koska uskon siihen, että muutos alkaa ensin yksilöstä ja laajenee sen myötä yhteiskuntaan. Tämän lisäksi uskon, että oma persoonani ja ehkä edellinen ammattini ovat vaikuttaneet siihen, etten vain pysty olemaan hiljaa, jos näen elämässäni tai toisten elämissä epäkohtia. Voin kertoa niistä kipukohdista ääneen rakentavalla tavalla – eikä se tarkoita, että olisin kiittämätön pakolainen. Toisaalta, vaikka epäkohta ei koskisi minua, puutun siihen silti usein tavalla tai toisella. Esimerkiksi vaikka olen saanut oleskeluluvan kauan aikaa sitten, puhun edelleen paljon niiden turvapaikanhakijoiden tilanteesta, jotka ovat asuneet vuodesta 2015 alkaen vastaanottokeskuksissa ilman oleskelulupaa. Lisäksi olen puhunut usein ikäihmisten palveluiden parantamisen puolesta.
Olen kouluttautunut myös kokemusasiantuntijaksi. Minua on kutsuttu puhumaan eri tapahtumiin ja organisaatioihin etenkin kotoutumisesta ilmiönä sekä omasta näkökulmastani. Sitä kautta olen saanut kanavan omalle äänelleni.
Suomen Pakolaisapu valitsi minut Vuoden pakolaismieheksi 2021. Se on antanut minulle lisää mahdollisuuksia tuoda esiin näkökulmiani ja kokemuksiani kotoutumisesta, maahanmuutosta ja osallisuudesta. Siitä olen myös kiitollinen, ja koen, että se on hyvä tapa tukea pakolaistaustaisten ihmisten osallisuutta.
Vastaanottokeskuksessa mahdollisuudet vaikuttaa olivat hyvin rajalliset. Esimerkiksi vaikka olisi itse halunnut tehdä töitä tai vapaaehtoistyötä, olisi se vaikeaa, koska tietoa ei ollut saatavilla. Uskon, että jotkut turvapaikanhakijat haluavat tällä hetkellä myös osallistua yhteiskunnan rakentamiseen, mutta heille ei tarjota riittävästi palveluita, koska heillä ei ole oleskelulupaa. Minusta tuntuu, että inhimillisuus ja ihmisten oikeudet mitataan oleskeluluvalla!
Miten haaveitasi, tavoitteitasi ja unelmiasi tuetaan?
Kun halutaan edistää pakolaisten osallisuutta, tulee ensin ymmärtää pakolaisuus ilmiönä kokonaisvaltaisesti sekä siihen liittyvät ulottuvuudet ja olosuhteet sekä sen aiheuttamat syyt. Ymmärrys tulee saavuttaa ei pelkästään asiantuntijoiden ja työntekijöiden vaan myös tavallisen kansalaisen tasolla, sillä arjessa pakolainen on tekemisessä enemmän valtaväestön kuin työntekijöiden kanssa. Kun yhteiskunta saadaan ymmärtämään pakolaisuus kokonaisuudessaan, silloin pakolaisen tavoitteita voidaan tukea helpommin, koska pakolainen saa tukea monipuolisesti sekä viranomaiselta että yhteiskunnalta. Tässä kohdassa haluan kiittää YLEä On hold – ja Sekaisin-sarjoista. Uskon, että niiden kautta on pystytty vaikuttamaan yhteiskunnan asenteisiin. Lisäksi kiitän myös kansalaisaloitetta Lupa Elää ja sen järjestäjiä.
Toisaalta työllisyyspalveluissa laadittaessa kotoutumissuunnitelmaa tulisi huomioida pakolaisen omat tavoitteet paremmin. Kotoutumispolkua tulisi tarkastella pitkällä tähtäimellä ja tehdä myös selväksi, miten tiettyjen vaihtoehtojen valitseminen nyt vaikuttaa polkuusi tulevaisuudessa. Mahdollisuudet ja rajoitukset tulisi tehdä näkyväksi. Mihin suuntaan pakolainen on menossa? Tätä keskustelua tulisi käydä yhdessä asiantuntijan ja asiakkaan välillä, jotta tulevaisuuden näkymät olisivat selvemmät. Esimerkiksi minun tapauksessani minulle ei sanottu, että kotoutumissuunnitelmani loppuu kolmen vuoden jälkeen. Jos olisin tiennyt, olisin opiskellut vielä ahkerammin ja nopeammin.
Monimuotoisuus tulisi huomioida entistä paremmin, kun suunnitellaan palveluita. Minulla on pakolaistaustaisia ystäviä, jotka ovat luku- ja kirjoitustaidottomia, mutta toisaalta ystäväpiirissäni on myös insinöörejä, hammaslääkäreitä, juristeja jne. Kaikenlaisia ihmisiä erilaisista taustoista.
Koen, että minulle oli hyvä opiskella Suomessa toinen tutkinto. Valmistuin viime vuonna sosionomiksi, ja olen siihen tyytyväinen, koska sosionomiopinnot avasivat minulle paljon näkökulmia yhteiskunnasta ja sen rakenteista, joita en ollut aiemmin tiedostanut samalla tavalla. Minun ajattelutapani ja identiteettini ovat muuttunut, vaikka välillä huomaan sisälläni syntyvän ristiriitoja. Olen sekä juristi, joka haluaa tulkita lakia valtion näkökulmasta, että sosionomi, joka haluaa tulkita lakia asiakkaan näkökulmasta. Opin myös analysoimaan yhteiskunnallisia ilmiöitä entistä paremmin, jotka liittyvät sekä Suomen että Irakin yhteiskuntaan.
Sosiaalialan opinnot ovat avanneet silmäni esimerkiksi huono-osaisuuden, osallisuuden, rakenteellisen rasismin, eriarvoisuuden, köyhyyden ja kotoutumisen teemoille. Opinnot kiinnittivät minua tiiviimmin yhteiskuntaan, esimerkiksi kielen oppimisen, ihmisiin tutustumisen ja aktiivisena sosiaalialan jäsenenä toimimisen kautta.
Millaiset asiat saavat sinut tuntemaan olevasi osa suomalaista yhteiskuntaan? Mikä siihen tunteeseen vaikuttaa?
Millaiset asiat ovat vaikeuttaneet tunnetta?
Olen ilman muuta kiitollinen kaikille organisaatioille, joiden kanssa olen asioinut maahantulostani lähtien. Heidän ansiostaan olen päässyt täällä eteenpäin. Myös monet ihmiset ovat yksilöinä tukeneet ja mahdollistaneet kanssaelämisellään kiinnittymisen suomalaiseen yhteiskuntaan. Erityisesti kiitän Teko-hankkeen entistä päällikköä Kirsi Popovaa.
Yksi pointti, jonka haluan nostaa esille, on se, että ehdottomasti kaikki tuki on ollut tärkeää, mutta toisaalta, jos puhutaan kotoutumisesta tai osallisuudesta, ne ovat kahdensuuntaisia prosesseja. Työtä tulee siis tehdä vastaanottavassa yhteiskunnassa, mutta myös maahan muuttaneen itse. Esimerkiksi itse olen opiskellut suomea ja käynyt koulua ja olen työssä eli tavallaan olen saavuttanut niitä odotuksia, joita Suomen yhteiskuntaa on asettanut minulle pakolaisena alussa. Toki olen tehnyt tämän minua itseäni varten, koska nämä asiat ovat tärkeitä, mutta mitä sitten – hyväksyykö yhteiskunta minut ja muut pakolaiset sen jälkeen? Toivoisin jatkossa, että organisaatioissa panostettaisiin tarpeeksi yhteiskunnan vastaanottavuuteen.
Toiseksi, tärkeää olisi vaikuttaa rakenteellisiin esteisiin: lakeihin, palvelujärjestelmään, toimintoihin ja muihin keskeisiin palveluihin. Rakenteelliset esteet kasautuvat helposti erityisesti tietyille ryhmille, kuten pakolaistaustaisille. Esimerkiksi byrokratia pidentää ja vaikeuttaa asettautumista ja kotoutumisprosessia – mietitään vaikka perheenyhdistämistä, jolla on iso merkitys maahan muuttaneen mielenterveyteen, hyvinvointiin, osallisuuteen ja työllistymiseen.
Rakenteellinen ja arkipäivän rasismi voi vaikuttaa pakolaistaustaisen kiinnittymiseen yhteiskuntaan. Itse olen kokenut sitä melko paljon, ja tiedän monia ihmisiä, jotka ovat turhautuneita ja pettyneitä – enkö kelpaa tähän yhteiskuntaan nimeni vuoksi? Jos sinnikäs asunnon etsiminen ja työn hakeminen johtaa aina umpikujaan, totta kai se voi vaikuttaa negatiivisesti siihen, kokeeko henkilö olevansa osallinen yhteiskunnassa.
Kuitenkin mielestäni yleistämistä tulisi välttää. Olen kohdannut myös paljon suomalaisia, jotka ovat ottaneet minut avosylin mukaan kaikenlaiseen toimintaan. Sanon aina, että Suomi ei ole rasistinen maa, vaan Suomessa on rasismia. Siinä on iso ero, ja rasismi voidaan torjua yhteistyöllä ja rakentavalla tavalla.
Olen sitä mieltä, että pakolaisen osallisuus linkittyy vahvasti hänen hyvinvointiinsa ja onnellisuuteen. Monet ajattelevat, että pakolaisen hyvinvointi ja onnellisuus tarkoittaa sitä, kun pakolainen saa turvapaikan, tutkinnon ja töitä – nämä asiat eivät välttämättä itsessään tuo onnea. Ei kukaan halua asua paikassa, jossa ei ole perhettä, tärkeitä ihmisiä, tukiverkkoja, yhteyttä. Osallisuus on siis paljon enemmän kuin vain oleskelulupa tai työpaikka.
Kieli, koulutus, työ, läheiset ihmiset – nämä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että koen olevani osa tätä yhteiskuntaa.
Osallisuuteen vaikuttaa pakolaisen oma aktiivisuus, mutta se ei itsessään riitä. Jos halutaan, että pakolaiset ovat osa yhteiskuntaa, että pakolaiset käyvät töissä ja että he ovat mukana rakentamassa parempaa Suomea: auttakaa, tukekaa ja avatkaa meille yhteiskunnan ovia, jotta pääsemme tähän yhteiskuntaan. Näin pystymme auttamaan teitä tulevaisuudessa rakentamaan Suomea. Samalla sanon pakolaisille: olettehan osa tätä yhteiskuntaa, opiskelkaa suomen kieltä ahkerasti, etsikää työtä aktiivisesti ja osallistukaa vaaleihin äänestämällä. Ja jos sinulla ei ole mitään hyvää annettavaa tälle yhteiskunnalle älä tee jotain pahaa.